Pikkuhiljaa alkaa hakettimen laikkarunko muotoutumaan. Koko runko on näissä kuvissa nyt heftattuna, jotta kaikki käyntivälykset ja liikeradat on saatu varmistettua. Molempien terien välys vastaterään on nyt lähes sama joten eiköhän seuraavaksi voi hitsata saumat valmiiksi.
Yläkotelon saranointi ja lukitus on myös heftattuna.
Tämä päivä onkin mennyt hitsatessa puhallinsiipiä laikkakiekkoon, alakotelon sivulevyjä ja muutamia pienempiä osasia. Puhallinsiipien hitsauksen jälkeen laikkakiekkoon piti hitsata pieni lattapalanen, jotta tasapaino olisi suunnilleen kohdallaan.
Alakotelon kokoonpanoa varten alakotelon sivulevyihin on ensin hitsattu laakerikiinnikkeet, vastaterän kiinnike ja muutamia jäykistelattoja.
Alakotelon kokoonpanohitsauksessa onkin oltava tarkkana, jotta laikkakiekon akselilinja saadaan asemoitua sivulevyjen väliin niin että terien ja vastaterän käyntivälys on sama molempien terien kohdalla.
Laikkakotelon levyjen teko osoittautuikin vähemmän rälläköintiä vaativaksi kun olin odottanut sillä kaarevien muotojen ja aukkojen teko onnistui hienosti pistosahalla kun siihen laitoi hienohampaisen metalliterän. Suurempi työ taitaa olla valssaushilsen poistaminen valmiista levyistä…
Seuraavaksi aloin muotoilemaan laikkakotelon vaippalevyjä kaareviksi. Koska minulla ei ole mankelia ja materiaali on 5 x 100 mm lattaa niin minun oli tehtävä kaareva muoto painamalla pieniä taivutuksia pienoispuristimella. Yhden vaippakaaren teko vei lähes kaksi tuntia sillä taivutuksia oli vaikea mitenkään mitata vaan ne oli tehtävä näppituntumalla ja sitten verrattava muotoa vaippalevyyn ja tehtävä pientä hienosäätöä.
Viime viikolla tuli haettua Esko Valtee OY:ltä tarvittavat levyt, latta- ja kulmaraudat hakettimen runko- ja kotelovalmistusta varten. Nyt on työn alla kaikki pienosat.
Sen jälkeen alkaa laikkakotelon levyjen työstö 3 mm levystä. Menee ikävä kyllä rälläköimiseksi kun ei ole muita välineitä niin paksun levyn työstämiseksi…
Ennen kuin projektia voi jatkaa oli tehtävä hieman karkeasuunnittelua materiaalitarpeiden selvittämiseksi. Tässä muutamia luonnoksia laikkakotelosta.
Kun itse hakettimesta oli karkeasuunniteltu kokoonpano olemassa hahmottelin kuljetusalustan kokoa. Ajatuksena on tehdä alustaksi mittoihin muokattu kevyt peräkärry. Hahmotelmasta puuttuu vielä taitettava syöttökaukalo, jonka kulmien hakeminen CADillä tuntuu olevan sen verran haasteellista että päädyin vanhan perinteisen pahvimallin tekemiseen kun ollaan rakentelun siinä pisteessä.
Eilen tulikin hankittua sopiva peräkärryaihio. Karkeasti ottaen kärry lyhennetään edestä ja takaa lehtijousen kiinnityspisteiden mittoihin ja kunnostetaan sen jälkeen tarvittavista kohdista.
Seuraavaksi teen materiaalien ostoslistan ja lähden Esko Valteelle Rajamäelle…
Laikkahakettimen tarkkuudeltaan vaativin osa on itse laikkakokonaisuus, joka pyörii noin 1 350 k/min. Pyörimisnopeuden ja painon takia laikkakokonaisuuden tasapaino on oleellinen tekijä toiminnan ja kestävyyden kannalta. Koska minulla ei ole mahdollisuutta jälkikoneistukseen näin isolle kappaleelle niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hyvin huolellinen hitsauskokoonpano.
Säteittäisen ja aksiaalisen heiton mittaamista varten tein tasapainoitustelineen neljän 16 mm kuulalaakerin avulla. Heti alkuun osoittautui, että akselin keskireikä oli 1 mm pois keskipisteestä, joka aiheutti 2 mm säteittäisheiton. Tämä korjattiin avartamalla akselireikää 1 mm heiton suuntaan. Vastaavasti toiselle puolelle akselireikää laitoin 1 mm peltiliuskan keskittämään akselin hitsausta varten.
Koska optimaalinen käyntivälys leikkuu- ja vastaterän välillä on 1 mm luokkaa niin aksiaaliheittoa ei juuri saisi olla. Jotta laikan asemointi hitsausta varten ja sen aikana tulisi oikeaksi niin oli tehtävä akselille asennettava aksiaaliheiton säätöjigi.
Hitsauksen alkuvaiheessa heitot oli tarkistettava useampaan otteeseen ja hienosäädettävä säätöjigiä.
Akselilaippojen hitsauksen jälkeinen mittaus antoi tulokseksi – säteisheitto 0,5 mm ja aksiaalinen heitto 0,15 mm. Tämä tarkkuus riittää mainiosti.
Tänään aloitin laikkakiekon 40 x 153 mm teräaukkojen tekemisen, joka on suhteellisen työlästä kun ei ole jyrsintä. Ainoa tapa tehdä ne on porata pylväsporakoneessa reikäkuvio ensin pienellä poralla ja sen jälkeen isommalla.
Poraamisen jäljiltä jäi vielä joitakin kannaksia.
Kun ne katkaisi rälläkällä ja rautasahanterällä niin hyvin karkea aukotus oli olemassa.
Aiemmasta kokemuksesta (pienoispuristin) tiesin, että aukon viimeistely käsityökaluin 20 mm levyssä on tosi työlästä. Ensin mietin jonkinlaista ohjainta paineilmavinkuun, jotta jälki olisi edes jotenkin siedettävä. Ohjaimen teko alkoi tuntumaan työläältä ja mietin muita vaihtoehtoja. Sitten välähti – pyöriihän se yläjyrsinkin yhtä kovaa kun vinku ja siinä on ohjain jo valmiina. Eikun kokeilemaan…
Hyvin onnistui kun otti 1 mm kerralla. Jälki ihan siedettävä ja tarkoitukseen aivan riittävä.
Ja sitten laikka-akselin tekoon. Myfordilla sorvaaminen olikin jo ihan toisenlaista kuin kiinanrimpulalla…
Sorvauksen jälkeen oli jäljellä kiilauran teko, joka ensin vaati sopivan kiinnittimen tekoa pystysyöttöpöytään. 40 mm akselille kiilauran leveys on 12mm ja kovin suurta lastua tällainen tilapäisjyrsintäsysteemi ei salli – olisiko syöttö kiilauran syvyyssuunnassa ollut noin 0,3 mm ja poikittaiskelkan käsisyöttö hyvin varovaista…
Takana näkyvän mittakellon avulla sain jokaisella jyrsintäkierroksella lopetettua syötön kun kiilauraa oli akselissa 55 mm.
Kun itse tekee niin syntyy sellainen kuin tulee… eiköhän tuo asiansa aja.
Tässä kuvassa 180 mm kiilahihnapyörän kiinnityksen kartioholkki sovitettuna akselille – kiila vielä katkaisematta oikeaan pituuteen…
Koska ajatuksena oli tehdä Myford sorvilla myös laikkahakettimen osien pienet jyrsinnät kuten esimerkiksi laikka-akselin kartioholkin kiilauran niin laitoin tilaukseen poikkikelkkaan kiinnitettävän pystysyöttöpöydän. Sitä odotellessa päätin kunnostaa voimanlähteeksi tulevan Briggs & Stratton moottorin. Kunnostuskohteina ainakin,
Kaasutin hoitui korjausarjalla ja sytytys uudella tulpalla ja magneetolla. Starttimoottori vaati hieman enemmän aikaa sillä toinen kestomagneetti oli haljennut ja pala irrallaan sekä hiilet aivan loppu. Haljenneen kestomagneettipalan onnistin kiinnittämään paikoilleen Loctite metalliliimalla. Kommutattorin puhdistuksen jälkeen kokoonpano uusilla hiilillä.
Tässäpä tuo 16 heppanen valurautarunkoinen Briggs & Stratton uudessa asussa.
Lähti muuten isohkon huollon jälkeen käyntiin ensimmäisellä käsikäynnistysnykäisyllä – kun en viitsinyt akkua paikalle raahata.
Kiinnitettynä on jo myös kahden V-hihnan keskipakoiskytkin, joka kytkee vedon laikkakiekkoon kun kierrosluku ylittää n. 1 800 k/min.
Harva projekti menee kuin Strömsössä, eikä mennyt tämäkään. Laikka-akselin sorvaus pienessä kiinalaisessa sorvissa osottautui mahdottomaksi – kärkiväli liian lyhyt ja sorvausjälki 60mm akselissa yhtä perunapeltoa.
Eli eteen tuli hieman isomman sorvin hankinta. Kiinalaiseen en kuitenkaan enää aikonut sortua ja niin alkoi käytetyn ”kunnon” sorvin hakeminen. Myytävänä olevat käytetyt sorvit olivat kaikki käytettyjä teollisuussorveja ja liian isoja tarpeeseeni ja autotalliin. Sitten tuli onneksi vastaan sopivan kokoinen perussorvi – englantilainen Myford ML7. Perusrakenne sorvissa oli suhteellisen hyvässä kunnossa vaikka pientä laittoa oli tiedossa. Jalustana sorvissa oli kirjavanvärinen peltinen laatikostokaappi.
Seuraavat huolto- ja korjaustoimenpiteet tuli hankinnan jälkeen tehtyä,
Apuvälineiden tekoon piti heti myös ryhtyä sillä haketinakselin sorvaus edellytti tietyissä vaiheissa sorvaustukea. Sorvaustuki on melko yksinkertainen kapistus, joten päätin tehdä sen itse kun tarvittavat putket ja latat olivat jo olemassa.
Alla olevassa kuvassa puuttuu vielä säätöruuvien päästä pronssiholkit ja rungon maalaus…
