Vihdoin pääsin aloittamaan mätähommat. Ensin lähti helmakotelo 100 x 50 palkille. Sitten piti miettiä kuinka paljon kuskin lattiasta lähtisi – lopuksi koko lattia ja etupyöräkotelon osuus, jotta pääsin suht terveelle pellille.

Haperopeltiä alkaa kerääntymään…

Isoja aukkoja alkaa syntymään uutta peltiä odottamaan…

Eikä tuo taempi korinkiinnikekään juuri enää kiinni ole – siinä huominen rälläkkätyömaa. Taitaa mennä koko kulma uusiksi. Onko tällaisessa kilpiin jäävässä vehkessä ollut tapana muotoilla uudella pellillä alkuperäiseen muotoon vai rohkeasti vaan yksinkertaisin mahdollinen kantikas palkkikorvake tillalle?

Sen jälkeen kun helmakoteloon tekee pari pientä paikkaa niin pääsee sovittelemaan helmapalkkia paikalleen ja sitten lattiapeltiä muotoilemaan. Löytyykö jotain yksinkertaista konstia aikaansaada tuohon milliseen lattiapeltiin jäykistemuotoja?

Milläs maalilla porukat täällä on tuollaisia koteloihin jääviä pellinpalasia käsitelleet? Hitsauksessa pieni osuus tietysti kärvähtää mutta onhan suurin osa paikkapellistä kuitenkin suojassa.

Kiitos helmapalkkivinkeistä ja linkeistä teidän kuviin – kuva kun kertoo aina paljon enemmän. Minulla tulee nyt tuo 100 x 50 x 5 palkki hieman alle oviaukkoikynnyksen viimeistä kanttia – laitetaan sitten lattiaan paikkapalaa etujalkatilan reunaan.

Kun talli tuli juuri valmiiksi niin ei heti raaski rälläkällä kaikkea moskaa seinille roiskia. Tuli tehtyä tuollaiset hitsausseinämät ESABin hitsausverhosta ja 20 mm alumiinisesta sähköasennusputkesta.

Jospa sitten huomeniltana saisi aloitettua…

Kun tuo soodapuhalluksen hinta-arvio alkoi olla lähes 1 000 € niin tein suunnitelmamuutoksen – ei Suskasta ole tarkoitus ikuinen tulla vaan kohtuullisin kustannuksin hyöty- ja hupiajoneuvo joten aloitetaan mätäkohtien paikkaus ja unohdetaan soodapuhallukset. Tänään tuli haettua helmapalkit 100 x 50 x 5 – vähän turhan paksuseinämäistä mutta kun Suutarilan Starkilla ei muuta ollut. Peltiä 0,75mm, 1mm ja 1,5mm pitikin sitten hakea kolmesta eri paikasta – siinä se aamupäivä menikin.

Kotiin palattuani olikin taas pihan lumityöt edessä ennen kuin pääsi tallihommiin. Alusta ulos pihalle pressun alle ja muut turhat romut tallista kellariin ja sen jälkeen Suskan koppa alas pukeilta ja kyljelleen huomista rälläköintiä ja hitsausta odottamaan.

Ajattelin että olisi paras ensin rälläköidä helmapalkille paikka ja laittaa se paikoilleen niin on ainakin yksi tukeva kohta mihin hitsata lattiapeltejä. Peräosan lattiassa on muutamia reikiä mutta taidan kyllä vaihtaa koko levyn. Katon katkaisu täytyy tehdä vasta kun peräpää on muuten hitsattu koska muuten kyllä koko peräpää leviää käsiin kun sisälokasuojat ovat aivan irti ulkopelleistä ja peräosan lattia lähes irti takaoven alakarmipalkista.

Tänä iltana tuli sitten koppa nostettua pukeille ja alusta rullattua alta esille ja vaihdelaatikko ja jakis poistettua.

Nyt pääsi sitten tarkemmin myös tutkailemaan paikkaa mihin Volvon laatikko pitäisi saada istutettua – kovin on pieni tuo vaihdelaatikon ja jakolaatikon väli ja melkoinen linjaero niiden akseleiden välillä – mihinköhän haasteeseen tässä oikein on tartuttu? Pitäisiköhän sittenkin miettiä tuota välitettyä laatikkoa…

Yksi kysymys – onko Suskassa johonkin meistetty runkonumero vai löytyykö se ainoastaan siitä apumiehen jalkatilassa kahdella popniitilla kiinni olevassa alumiinilätkässä?

Vielä tuli raksittua pois yhtä sun toista ja kaikki popniiteillä ja Plastic Paddingilla kiinnitetyt pellinpalat poistettua. Suskan siirtäminen käsipelillä oli aika raskasta kun yhden etupyörän ja toisen takapyörän jarrut olivat enemmän tai vähemmän jumissa. Joten etujarru tuli herkistettyä ja takajarru taas voideltua sprayöljyllä kun rumpu ei irronnut ilman että siihen rakentaa ulosvetäjän – purkaahan se pitää kuitenkin myöhemmin. Nyt liikkuu kosla ihan pikkasen työntämällä.

Moottori tuli irroitettua ja seuraavaksi täytyy – ehkä loppiaisena – nosta koppa pää kerrallaan pukkien varaan että saa alustan rullattua pihalle ja peräkärry alle. Ja sitten perjantaina soodapuhallukseen.

Taas tuli kuutisen tuntia tallissa turattua ja huomenna kun irroittaa koneen niin sen jälkeen nostetaan koppa pois. Tallissa alkoi jo olla niin ahdasta kun oli pahvilaatikkokaupalla irroitettuja osia että piti päivän lopuksi kantaa osa laatikoista kellariin.

Isommat parsimiset on etujalkatilassa, etulokareissa ja bensatankin täyttöputken ympärillä. Vanhat alumiinilevy-poppariviritykset pitää ensin poistaa ja sitten ajattelin kyllä viedä koko kopan soodapuhallukseen.

Yllättävän painava tuo koppa vaikka kaikki on revitty irti laseja ja ovia myöden. Täytyy huomenna nostaa pää kerrallan irti rungosta ja rullata runko ulos ja peräkärri sitten alle tilalle.

Voiko joku Suskatuntija valaista miksi bensasuodin on niin järjettömässä paikassa kun takarungon kyljessä? Ajattelin siirtää sen konehuoneen puolelle.

Taas tuli kuutisen tuntia tallissa turattua ja huomenna kun irroittaa koneen niin sen jälkeen nostetaan koppa pois. Tallissa alkoi jo olla niin ahdasta kun oli pahvilaatikkokaupalla irroitettuja osia että piti päivän lopuksi kantaa osa laatikoista kellariin.

Isommat parsimiset on etujalkatilassa, etulokareissa ja bensatankin täyttöputken ympärillä. Vanhat alumiinilevy-poppariviritykset pitää ensin poistaa ja sitten ajattelin kyllä viedä koko kopan soodapuhallukseen.

Yllättävän painava tuo koppa vaikka kaikki on revitty irti laseja ja ovia myöden. Täytyy huomenna nostaa pää kerrallan irti rungosta ja rullata runko ulos ja peräkärri sitten alle tilalle.

Voiko joku Suskatuntija valaista miksi bensasuodin on niin järjettömässä paikassa kun takarungon kyljessä? Ajattelin siirtää sen konehuoneen puolelle.

Sain kahdelta yritykseltä suunnilleen hintoja soodapuhallukselle. Tuntihinta sisältäen soodan n. 95-100€/h Alv 0%. Arvio Suskan koko korin puhaltamiselle sekä ulkoa, että sisältä oli n. 7 tuntia.

Eli kokonaishinta olisi alveineen noin 850€! Maksaahan tuo jonkin verran mutta houkuttelee kyllä edelleenkin koska se säästäisi melkoisesti oma puhdistus- ja hiontatyötä mikä on aika hidasta ja paskasta hommaa.

Taas ilta tallissa – enää purettavana kattoverhoilu ja ovien lasit ja lukot. Sen jälkeen pääsee peltihommiin, varmaan ensi viikonloppuna. Taidan aloittaa takaosan muokkauksella niin häviää siinä samalla muutamat mätäkohdat ja muihin pääse paremmin käsiksi.

Kysyin tässä taanoin miten hapettuneet tuulilasinpyyhkijän akseliston mutterit saa irti kun onnettoman ohuesta takalaipasta ei saa millään kunnolla kiinni. Koko sydeemi vaan pyörii ympäri. Jos jollakin on sama ongelma niin tämä kikka toimi ainakin minulla.

Epätoivoisena meinasin jo mutterihalkaisijalla hoitaa irroituksen mutta sitten päätin puristella sillä hieman mutteria joka kyljeltä – ja sen jälkeen se aukesikin. Pienet jäljet mutterissa ei haittaa mitään koska mutteri jää suojakumin alle.

Alkaa Suska olla melko purettu tämän illan jälkeen. Jäljellä enää vähän kojelautarompetta ja tuulilasi pois niin pääse peltejä vääntelemään.

Keula saa toistaiseksi jäädä näin kun lähinnä takapäätä isommin muokataan…

Kojelauta jäi ratin osalta kesken kun isoja Torx -ruuveja avatessa työkalut särkyivät – täytyy huomenna hakea räikkäsarjaan sopivia Torx -päitä.

Onko kellään kikka kolmosta millä saa tuulilasinpyhkijän akselimutterit auki? Ovat niin hapettuneita että koko systeemi lähtee pyörimään pellissä…

Sitten pikkuhiljaa peltejä ja hitsisaumaa vääntämään popniittiarmaadan tilalle…