Vihdoin pääsin käyttämään metsälavakärryä tositoimissa. Positiivista oli, että kärryn sai laittaa niin täyteen kuin vain mukaan mahtui ja se kulki edelleen kevyesti auton perässä.

Hydraulisylintereistä riitti hyvin voimaa täyden kuorman kippaamiseen.

Ainoa asia, jota täytyy muuttaa tai parantaa on takalaidan kaasujouset. Koska ne toimivat myös avautumiskulman rajoittimina niin niiden muoviset kiinnityspäät eivät kestäneet kun pöllit kipatessa iskivät takalaitaan vaan ne napsahtivat poikki. Eli pientä viimeistelyä vielä tältä osin.

Eilen tuli haettua tarvittavat paluupuolen letkut ja liittimet. Tänään sain ne asennettua ja nyt kärryn kippi toimii sekä ylös että alas niinkuin pitääkin.

Eli tämä projekti on nyt valmis ja muutamien viikkojen kuluttua todellisessa metsäkäytössä kun lähden ensi talven polttopuita kaatamaan ja ajamaan metsästä…

Hydrauliikaliittimen kiinnityspaikka auton takaosaan oli hieman hakusessa mutta löytyi kuitenkin puskurista rekisterikilven valon yläpuolelta. 22mm asennusreiän teko 3mm puskuriin oli hieman työlästä…

Toiminnallisia testejä suoritettu – ei mennyt kaikki kuin Strömsössä… Nousee hyvin mutta ei tule alas ellei kiipeä itse painoksi lavan ylälaitaan. Selvisi että koska myös auton ohjaustehostin on hydraulipiirissä pääpiirin jälkeen niin paluulinjassa on aina pieni paine joka estää vapaan sylinterin tyhjentymisen. Eli tänään taas Hydromarkettiin letkuja hakemaan, jotta saan tehtyä laskun myös paineella toimivaksi – ei sitä jaksa aina lava-apinaksi ryhtyä joka kuorman tyhjennyksen jälkeen…

Vihdoin valmiina! Takalaidasta tuli saranoitu ja kaasujousikevennetty niin sitä ei tarvitse kipatessa irroittaa.

Ja sitten kärry ulos tallista, jotta Suska saadaan sinne vielä yhden hydrauliikkaletkun pujotusta varten – moottoritilasta takapuskuriin. Sen jälkeen testataan kippaamista ja säädetään säätöventtiilillä nopeus kohdalleen.

Maalaamisessa meni melkein viikko, jonka jälkeen alkoi valmiiksi särmättyjen alumiinisten turkkilevyjen kiinnitys runkoputkiin. Sen jälkeen tuli hydrauliikan rakentelu. Kokemuksesta tiesin, että kippisylintereiden tulolinjaan tarvitaan säätöventtiili, jotta liikkeet eivät olisi liian nopeita. Säätöventtiili tulisi myös saada sijoitettua etumaisen pankopalkin taakse suojaan. Ensin  oli säätöventtiilin lisäksi haettava valikoima liittimiä Keravan Hydromarketista, jotta rakennelman ja sen sijoituksen sai hahmoteltua ja seuraavana päivänä teetin letkut kun mitat olivat selvillä. Tällainen lavakärryn hydrauliikasta tuli…

Metallirakenteen hitsaus on nyt tehtynä ja maalaus käynnissä. En tällä kertaa ruvennut rakentamaan maalaussuojaa talliin vaan ryhdyin pensselimaalaukseen. Pohjalle kaksi kertaa Teknozinc SP:tä ja pintamaali Teknosynt 91 kolme kertaa siveltynä. Värivalinta oli RAL2004 (Huoneistokeskuksen oranssi), koska sitä on käytetty myös ”pihatraktorin” korostusvärinä.

Kunhan päätyjen rungot on maalattu pintaväriin voin aloittaa turkkilevyjen kiinnittämistä runkoon.

Lavapeltejä tukevien lavakaarien teossa olikin sitten hieman enemmän tekemistä, koska valmiiksi särmätyt 3 mm turkkilevyt eivät olleet aivan saman mittaisia ja jokainen lavakaari oli tehtävä +/- 3 mm mittaeroilla. Tekemistä ei myöskään vähentänyt oma moka – väärien putkien hitsaus alkuvaiheessa ja niiden aukisahaus virheen korjaamiseksi.

Nyt on kuitenkin lavakaaret ja hydraulisylinterin yläkiinnitys tehtynä…

Kuvassa on myös mittatulkki, jolla kaarien ulkoetäisyys säädetään 120 cm:iin ennen lavakaarien alaosaan tulevien vinotukien hitsausta.

Kestipä pitkään ennen kuin kärryn lavaa pääsi rakentelemaan – ensin tuli suunnittelematonta polttopuun tekoa, sitten Joulu ja Uusi Vuosi ja päälle vielä tammikuun kovat pakkaset, jolloin ei autotallia sähköllä kannata pitää lämpimänä.

Nyt on kuitenkin päästy alkuun – ensin lavasaranoinnin teolla. Runko 40x60x4mm putkipalkkia saranoituna työkonetapilla saranapalkkiin, joka on kiinnitetty pulteilla rankakärryn takapalkkiin…

Alkuviikosta oli lavan pohjarunko valmiina…

Pitkään olen väännetty erilaisia rakenneratkaisuja lavalle tavoitteena riittävän luja mutta mahdollisimman kevyt rakenne. Hyvin aikaisessa vaiheessa mukaan tuli myös ajatus toteuttaa lava kipillä, koska minulla sattui lojumaan autotallissa ylimääräinen hydraulisylinteri. Osoittautui kuitenkin mahdottomaksi soveltaa sitä lavan kippaamiseen ei edes erilaisilla nivelrakenteilla – joko loppui liikkeen pituus tai voima.

Alarunkorakenne on 60 x 40 x 3 mm suorakaidepalkkia ja lavakaaret 40 x 40 x 2 mm neliöputkea. Lavapellit on 2/4 mm alumiinista turkkilevyä.

Tuota hydraulista kallistusta tuli mietittyä niin kauan että pitäähän tuo toteuttaa vaikka siihen joutuikin hankkimaan kaksi ihan uutta sylinteriä. Kuvasta puuttuvat vielä perälaitaa keventävät kaasujouset.

Tässä vaiheessa suunnitelman dokumentointi on riittävä materiaalien hankintaa varten. Ja hankintalähteeksi taas Esko Valtee Oy. Siellä on hinnat ja palvelu kohdillaan – saan nuo lavan turkkilevyt siellä särmättyäkin.

Olemme käyttäneet ”pihatraktoriamme” myös metsässä pätkittyjen puunrunkojen ajoon. Avaamalla perälauta ja asentamalla siihen laidat on melkoiset kuormat siirtyneet vaikeassakin maastossa.

Pieni työjuhta joutuu tässä kuitenkin pidemmän päälle hieman liian koville jousituksen pohjatessa ja painopisteen noustessa isolla kuormalla niin ylös että koko ajoneuvon kaataminen on pari kertaa ollut lähellä.

Ensi talvea varten tähän puunajoon on tarkoitus valjastaa ”pihatraktorin” perään metsälavakärry. Ja tietysti taaskaan meikäläinen ei kokonaan valmista huoli, pitää itse päästä suunnittelemaan ja rakentelemaan. Kokonaan palasista ei kuitenkaan kannata telillä varustettua lavakärryä lähteä rakentelemaan sillä jo renkaat ja niiden navat maksavat noin 400 euroa.

Tämän takia otin lähtökohdaksi Puuilo OY.n myymää tukkikärryä.

Myynnissähän on lukematon määrä erilaisia ranka/tukkikärryjä mutta tämän mallin valintaa puolsi,

• tuttavan hyvät kokemukset kärrystä
• kunnollinen sinkitys
• riittävät ainespaksuudet
• renkaissa 6 kudoskerrosta
• kohtuullinen hinta

Hankitun kärryn pankot ja etusermi tietysti jäävät tarpeettomiksi kun runkoon asennetaan lava. Ja ei muuta kun lavan suunnittelun kimppuun…