Lämmin toukokuu on saanut käärmeet ja vaskitsat liikkeelle. Auringossa lämmennyt laattakivi houkuttaa illan viiletessä vaskitsan piilostaan.
Aihearkisto: Puutarhassa
Perhoset tulivat viimeinkin
Vaati viikon lämpimän jakson ennen kuin perhoset runsastuivat. Lähes kymmenen Neitoperhosta yhtäaikaa perennapenkissä ja lisäksi Amiraali viereisen koivun rungolla.
Neitoperhoset pitivät auringonpaisteessa siivet visusti supussa, joten en saanut hyvää kuvaa. Amiraali otti onnekseni varjossa rennommin, ja antoi kuvata häiriintymättä minun läsnä olosta.
Ohdakeperhonen
Kaunopunahattu on yleensä takuuvarma perhoshoukutin. Olemme odottaneet Neitoperhosten tulevan joukoittain perennapenkiin, kuten aiempina kesinä on tapahtunut, mutta tähän mennessä näkynyt vain yksi pikainen vierailu.
Kuvassa näkyvästä Ohdakeperhosestakin on enemmän havaintoja. 
Leppoisan oloinen, mutta ärhäkkä ja piikikäs
Jo pari vuotta olemme tienneet, että tontillamme asustaa siili. Havaintoja olemme tehneet kaikkiaan neljä, joista kaksi tänä vuonna. Tänä iltana näimme keittiöikkunasta sen matkaavan kasvimaatamme kohti. Kohopenkkien takaa, tuulen alapuolelta, onnistui useamman kuvan otto ennen kuin siili havaitsi kuvaajan ja siirtyi läheisen vadelmapensaan alle suojaan.
Vihreä kaunotar
Roskakatoksemme laidalla löytyi tämä vihreä kaunotar, jonka toinen siipi lienee hieman vahingoittunut. Muista perhosista poiketen ei lähtenyt kuvaajaa karkuun.
Tunnistamiseen perhoskirjasta ei ollut mitään apua mutta Googlettamalla selvisi että se saattaisi olla isomittari.
Katson sineen taivaan …
… Ja voin melkein kuulla laineen liplattavan.
Muodonmuutos
Lahjaksi saatu valkoinen rungollinen ruusu on pienen taantuman jälkeen herännyt uuteen kukoistukseen entistä ehompana, mutta nyt vaaleanpunaisena. Viileä kesäsää on ruusulle mieleinen, toisin kuin monille lomalaisille.
Ruusun tyvellä poutapilvi.
Metsänokiperhonen
Vaikka tänä kesänä on näkynyt tosi vähän isoja päiväperhosia, niin jokunen kuitenkin. Tuttu vierailija pihaniityllämme on Metsänokiperhonen, tosin lajimääritys on tehty heikoilla tunnistustaidoillamme. Kuvassa Mäkimeiramin kukassa.
Värililjat
Rakentamisen jälkeen kun pihaa ei oltu vielä tehty niin harrastimme ruukkupuutarhaa jolla saimme ankeaan sepeli/hiekkapihaamme edes hiukan viihtyisyyttä. Pihatöiden päästyä vauhtiin halusimme päästä eroon jatkuvaa hoitoa ja talvetusta vaativista ruukkuistutuksista, ja siinä vaiheessa upotin värililja-ruukun sisällön keijuangervo-penkkiin jossa se on voinut hyvin ja lisääntynyt viimeiset 7 vuotta.
Kedolla
Rinnetonttimme etelän puoleisessa alalaidassa on Keto, jonka alku oli oikeastaan sattumaa. Kedon rakentaminen aloitettiin pihan perustamiseen tarvittavan multakasan kohdalta, sillä multakuorma jouduttiin kippaamaan kallioisen metsämaan päälle, eikä kaikkea multaa tietenkään saatu poistettua. Aluskasvillisuuskin ehti kuolla, tai ainakin taantua ennen kuin kaikki pihalle tarvittava multa oli kärrätty pois.
Katselimme mullan alta paljastunutta raaskiota, eikä ajatus alueen heinittymisestä ilahduttanut heinäallergikkoa. Jotain täytyi siis keksiä ja mieleen tuli keto.
Ensimmäinen kylvös tehtiin syksyllä 2006 Nelsonin niittykukka-seoksella, ja olimme todella tyytyväisiä kun seuraavana kesänä alueelle nousi lupaavan näköistä kasvustoa.
Siitä lähtien ketoa on lähes vuosittain laajennettu siten, että nyt se kattaa jo imeytyskentän ja osan kallioista ylärinnettä.